Asuessamme Niskantiellä oli silloisen mieheni varastomies saanut Suomussalmelta kaksi
ihan pientä ketunpentua, joiden emä oli ammuttu.60-luvulla villieläimen pito kotilemmikkinä
oli vielä sallittua.Otin toisen ja aloin syöttämään nukentuttipullosta äidinmaidon vastiketta
parin tunnin välein.Niin ne silmätkin aukesivatja vähitellen laajensin ruokavaliota.
Kettu sai nimekseen KUKU johtuen samantapaisesta ääntelystään.Kuku oli mainio tyyppi
Oppi matkustamaan pikkuautossa ja sai kaikkialla ihailijoita runsaasti.Kalajoen Hotellillakin
hotellinjohtaja tarjoili Kukulle ruokasalissa jauhelihaa ja kermaa.Sisareni Mervi talutti Kukua hihnassa koiran tapaan, kotona hän oli vapaana.
Siitä vapaana olosta koitui monenlaisia harmeja.Kukat kaiveli purkeistaan ja "istutti" ne uudelleen juuret ylöspäin.Ollessaan varkaissa pöydällä ja tullessaan nähdyksi pissasi viinirypäleiden päälle, ettei kukaan
niitä voinut syödä.
Kaikenlainen nahkatuote, kengät, laukut ja nahkatakit muuttivat nopeasti muotoaan Kukun kässittelyssä.
Pitkä nahkatakkini oli ensin 3/4, sitten 1/2 ja lopulta suutari tuumasi, että seuraavalla kerralla tehdään kukkaro!
Marja- ja sienireissuilla Kuku oli vapaana metsässä ja kun vislasin juoksi omalla paikalleen autoon.
Kuku tuli toimeen naisten kanssa paremmin mutta miehiä hän pelkäsi ja melkein vihasi.Kaikki herkut maistuivat:hedelmät, pullat, makkarat jne.Turkki olikin tosi kaunis.
Kuku pääsi karkaamaan ulkoiluttajalta ja ikävä kyllä hänen elämänsä päättyi Petäisenniskassa ketunrautoihin.Saimme lukea Kainuun Sanomista, että kesy kettu jäänyt rautoihin.Pyyntimies kehuskeli turkin laatua.Voi sitä surua ja tunsin todella vastenmielisyyttä julmaa pyyntitapaa kohtaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti