TERA (Kuuraparran Amala) s.14.07.2004.

Tera on kääpiösnautseri, joka trimmataan villakoiramaisesti. Olimme mieheni kanssa lomamatkalla Torremolinoksessa ja olimme suunnitelleet menevämme koiratarhalle hankkiaksemme Resque-koiran
Meille tuli kuitenkin Suomesta viesti, jossa kysyttiin voisimmeko antaa kodin pikkukoiralle, jonka emäntä oli kuollut? Päätös syntyikin heti ja tunsimmekin Teran entisen omistajan koska asuimme melko lähekkäin ja olimme seuranneet heidän ulkoilujaan. Kasvattaja halusi siirtää koiran meille.

Tera oli hyvin hyvin onneton tullessaan meille 22.11.2010. Olihan hän turhaan yrittänyt herätellä rakasta luottoihmistään 1 1/2 viikon ajan kärsien samalla veden ja ruoan puutteesta. Ell totesi nestehukan - onneksi Tera joi paljon. Kyllä hän oli apaattinen, vapiseva ja sulkeutunut täysin. Ajattelin, että kyllä minä olen sen verran koirakuiskaaja, että emmeköhän me pärjää. Siinä meni kuitenkin 3-4 kuukautta! Seurasi liiankin tiivis riippuvuussuhde. Tera haluaisi olla kaikkialla minne menen. Hän oli tottunut moneen pikku pyrähdykseen ulkona päivittäin, eikä suostunut mieheni lenkkikaveriksi. Minun kanssani kiertäisi vaikka koko päivän.

Ruokatottumukset ovat olleet kaikkein vaikeimmat. Tera haluaisi syödä grilliproileria, sisäfilettä, HK:n sinistä ja maustettuja ruokia yleensäkin. On pitänyt opettaa omatekoiselle ohra+riisi+keitettyä kieltä tai sydäntä pöperölle. Katille kelpasi pienenä sammakot ja rannasta löytyneet kalanpäät jne. Nona tykkäsi kaikista vihanneksista, paprikastakin. Söivät marjapensaista suoraan viinimarjoja ja kaivoivat kasvimaasta itse porkkanat ylös. Jäiset hevosmunkit ovat olleet kaikkien herkkua. On Terakin tainnut keksiä niiden maittavuuden.

Kati, Nona ja Rosina ovat osanneet aavistaa sokerinlaskun mieheltäni jo ennen kun kohtaus on päällä.
He ovat suorastaan raahanneet hänet kotiovelle. Ja aina osanneet herättää minut ajoissa. Jopa Juusokin oppi asian.Tera taas hoksaa vasta hoitovaiheen loppupuolella, että joku on pielessä ja alkaa haukkua, että teen jotain pahaa auttaessani potilasta.Teraa on jo kertaalleen leikattu, hänelle muodostuu pieniä kasvaimia ihoon joka puolelle. Nyt kun ikää on tullut enemmän Tera on alkanut komentelemaan minua telkkarin katsomisesta, nukkumaan menosta ja lenkille lähdöstä, eikä anna helposti periksi. Onnellisimmillaan Tera on nukkuessaan sängyssämme, kunhan hänellä on seuraa.

Onko kukaan nähnyt koiran pyörtyvän?
Kati pyörtyi ikävöityään miestäni keikkamatkalta ja hänen tullessaan ei kestänyt sitä onnea - vaan poks! Selvisi kyllä hetken kuluttua. Katin ensimmäisen raskauden loppuvaiheessa olimme Puistolan puistossa, jossa heittelin lumipalloja. Katilla oli silmukkakaulapanta ja voi kauhistus, siihen tuli pupujussi ja siten mentiin ison likapuron yli peräkanaa, mutta Katin ollessa painava kastui jatkaen matkaa. Vimpelinmäeltä kuului haukku. En meinannut uskaltaa tulla kotiin kertoakseni Katin katoamisesta mutta kukas se istuikaan läpimärkänä B. rapun ulko-oven edessä? Itku multa pääsi; oli tullut pitkän matkan yli rautateiden ja katujen. Pakko oli tunnustaa tapahtunut miehelleni. KATI oli RAUTAA!

Ennenkuin siirryn historiapohjaisemmin kertomaan elämäni kulusta, jutellaan vielä kissoistani ja ketusta.
Tarina jatkuu...