Niinhän siinä sitten kävi,että Juuso jäi meidän perheenjäseneksi ja Rosinan seuraksi. Juuso oli alkuun arvaamaton, saattoi hyökätä
hampain ojennettuun käsivarteen ja selityskin asialle löytyi;
Juusolla oli paha tyrä selkärangan vieressä alaselässä. Oulussa Akuutissa tehtiin iso leikkaus, joka kesti yli 4 tuntia. Tyrän sisällä oli osa virtsarakkoa ja prostata sekä suolia. Sen voi vain arvata kuinka kivulias se oli. Juusosta tulikin leikkauksen jälkeen mitä seurallisin ja hellyyden kipein. Juhanin kanssa se lenkkeili päivittäin 7 km lenkin. Juuso ihaili Rosinaa kaikin tavoin ja vanhapiikakin oli otettu tuosta hellittelystä. Tällä hellittelyllä oli kuitenkin hyvin dramaattiset seuraukset. Lähdin yhdeksi päiväsi kotoa ystävieni häihin Virtasalmelle ja mieheni oli naukkaillut Wiskyä, ja Juuso pääsi astumaan Rosinan, joka oli ensisynnyttäjäsi vanha, melkein 12 v. Synnytys tehtiin keisarinleikkauksella ja Rosina sai virkeät pentunsa Mandin ja Amandan 27.10.2001. Leikkaushaava ei pitänytkään ja Rosina kuoli koviin kipuihin ja sydämen pysähdykseen heti marraskuun 1 päivänä. Ja niin minusta tuli koiraemo, joka nukkui koiralaatikossa 8 viikkoa syöttäen alkuun tuttipulloista lämmintä äidinmaidonvastiketta kahden tunnin välein.
Juuso oli järkyttynyt Rosinan kuolemasta ja vihasi pentujaan. Lenkkeili innoissaan mieheni kanssa, mutta kyttäsi
tilaisuutta näyttää taivaanmerkkejä kakaroille. Pennut olivat suloisia ja keinoemo oli väsynyt. Pennut hakivat turvaa toisistaan emon puutteessa.
Alunperin olin luvannut Amandan radiotoimittajaperheeseen, mutta kun olimme jo sopineet, että Soilen perhe ostaa Mandin ,aloin puhumaan Soilelle, ettei pentuja voi erottaa. Niin molemmat siirtyivät tallikoiriksi Kuluntalahteen .Amandasta tulikin terapiakoira, joka kiersi lähes päivittäin Sannan terapiaryhmän mukana metsälenkit. Mandista taas tuli tallipäällikkö, ylväs, itsetietoinen ja perhettään palvova kaunotar.
Siten alkoi kerrostalossamme peruskorjausremontti. Muutimme remonttia pakoon talon A-rappuun.Juuso pani jarruja päälle joka kerta ulkoa tullessamme ilmoittaen, että asumme B-rapussa
Johtuiko se metelistä vai jostain muusta, mutta niin vain kävi, että Juuson oli aika jättää meidät. Hän nukahti viimeiseen uneensa olohuoneen pöydän alle. Itkimme kovasti, Juuso sai lepopaikan Kuluntalahdesta.
Hoidin yli 10 vuotta Kainuun Pieneläinhautausmaata ja hautasimme Katin, Nonan ja Rosinan sinne. Valitettavasti kaupunki kielsi lisähautaamiset jo rempalleen menneelle hautausmaalle, suunnittelevat uutta kaavoitusta rakentamiselle sillekin alueelle. Kukahan haluaa asua hautojen päällä?
Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu kääpiösnautser TERA, joka trimmataan Juuson muistoksi villakoiraksi. Tarina jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti