saksanseisoja Wiu.
Olen villi ja vapaa. Muutimme Mäenpään Kartanoon Pieksämäelle
heti -91 vuoden alussa. Olihan siinä aluksi totuttelemista, kartanolla oli paljon metsästyskoiria, eikä maneesiinkaan saanut mennä. Siilin Myllyllä oli kivaa, koska pääsimme uimaan Siilinpuroon ja saimme olla irti siellä myös pihamaalla. Päivisin olimmekin paljon
keskenämme Katin, Noonan ja isäntämme kanssa äiteen ollessa opettamassa Kartanolla. Joskus pääsimme mukaan ja saimme uida Pieksänjärvessä.
Olen meistä kolmesta kovin vesieläjä, keväisin hyppään jäiden sekaan, se se vasta on jotain! Sattui minulle melkoinen haaveri siellä Pieksänjärven rannalla. Karkasimme kerran
Katin johdolla ja rajuinpana huitelin missä sattuu ja astuin pullonpohjaan! Vasemman takajalan antura halki ja verta tuli, näytti siltä, että muovinen vaatepussi on täynnä. Ell ompeli sen ja tikit aukesivat , eikä voitu enää uudelleen ommella. Äitee
aloitti hyväksi havaitsemansa hiivahoidon, tässä ohje:
Sekoita tuoreeseen hiivaan keitettyä ja jäähdytettyä vettä paksun vellin
oloiseksi, kaksi kertaa vrk:ssa haava täyteen tätä mössöä ja kuiva kääre päälle.Vajaan kuukauden hoidon jälkeen jalka oli kunnossa taas. Ohje saatu ylieläinlääkäri Syväriltä, joka oli saanut tiedon Tukholman eläinten ihotautiproffalta hoidettaessa antibiooteille allergisia eläimiä. (Samalla ohjeelle hoidettiin arabi Junakin auennut leikkaushaava hyvällä menestyksellä).
Reissasimme anoppilassa Turussa ja lomilla kotona Kajaanissa
muutaman vuoden ajan, kunnes palasimme takaisin koti-Kainuuseen. Alkoivat reissut Haapalanlahteen Vuokattiin ja Kylmän tallille. Ei meistä ole ollut isonpaa haittaa hevosille,
tietääkseni. Kuljin maastolenkeillä mukana ja käväsin suolammessa uimassa - mitä nyt vähän oli sammaleita päässä palatessani ryhmään.
Kati ja Nona ovat uineet meressäkin Ruissalon rannassa.
Ennen syntymääni oli Äitee pitämässä 4 H:n ratsastusleiriä Vuokatin Pisterinniemessä ULZIN tallilla ja seuraavalla viikolla KRS;n leiriä Kuluntalahdessa, silloin oli eräs vantaalaisperhe ihmetellyt:
"Onko täällä kaikilla talleilla samannäköiset tallikoirat?
Olimme edelliviikolla Vuokatissa ja nuo koirat ovat samannäköisiä kuin siellä." Äitee tuumasi : "Samat koirat nämä ovat Kati ja Nona ratsastusleirikoirat!" Sittemmin meitä oli kolme.
Elämäni mullistui, kun Oulusta soitettiin, että Hiltusten perheessä on voimakas allergia yllättänyt ja pitäisi nopeasti löytää uusi koti villakoiralle. Äitee on aina valmis tarjoamaan sijaiskotia, kun hän on niitä Eläinsuojeluihmisiä.
ABC:n ratsastuksenopettaja Artsi oli menossa Kuopion kisoihin tuomaroimaan ja lupautui tuomaan tullessaan koiran meille syyskesällä v. 2000. Äitee lähti seuraavana päivänä samoihin kisoihin tuomariksi, luvaten etsiä uutta kotia sen jälkeen. Niin jäimme tuon mustan epäilyttävän rumiluksen kanssa Iskän hoiviin, joka nukkui
ensimmäisen yön sen kanssa olohuoneen lattialla.
Niin alkaa tarina kääpiövillakoira Juusosta, joka ei ollut ihan kääpiö - enemmänkin keskikokoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti