Juhannus lähestyy ja lupauduin kertomaan Fb seuraajilleni , mitkä ovat viisi merkityksellisintä hevosta elämässäni, ja että kirjoittaisin ennen kuluvan vuoden juhannusta.


Hanna Heiskasen lähettämään haasteeseen:
Elämäni hevosia I/V:    J U N A K ox
Tehtävä on vaikea, koska elämääni on kuulunut ihania hevosia pitkä liuta.Ollessani pikkutyttö isäni osti Lieksan apteekkarilta komean suomenhevostamman Maijun, joka oli ratsukoulutettu ja myyjä halusi,että tehtävät eivät muutu. Mikä ihaninta Maiju tuli satuloineen! Se oli uutta.

Aloitin työelämäni Kajaanissa -50 luvun alussa, eikä hevosia markkinoiden lisäksi juurikaan näkynyt katukuvassa.KRS perustettiin 1965, jolloin  seura hankki Puolasta viisi ratsua ja 2 ponia.

Arabi JUNAK
oli tullessaan 3,5 vuotias ja melkoisen rajuluonteinen.Tapasi potkaista ja purra tilaisuuden tullen.
Tuntikäytössähän suositaan ihmisystävällisiä ja rauhallisia hevosia. Rakastuin Junakiin heti ensisilmäyksellä; ylväsryhtinen kuvankaunis arabin "haukinokka" kimo ruuna. Opettajanamme oli alkuaikoina ylivääpeli Pentti Sainio, joka kehoitti minua hankimaan hevosen omakseni. Vauhdikasta elämää vietimme ensin Paltaniemen Sutelassa ja sitten Kainuun Prikaatin tallilla Kajaanissa.
Ratsastusura aloitettiin "järkevästi" kiintoesteillä maastossa. Hyppääminen opeteltiin kenttätyöskentelyllä ilman satulaa.Tultiin alas melko usein!
Junakin kanssa suoritimme ensin pronssisen ja 1971 hopeisen SRL:n ratsastajamerkin. Maastoesteet olivat hyvin massiivisia, niistä osa oli rakennettu puhelinpylväistä. Junak lensi esteiden yli linnun lailla ja ihme kyllä pysyin siellä maaliin saakka.
Rataesteillä loukkasin oikean jalkani kantaluun ja se murtui kaupungin kovalla jalkapallokentällä muurilla. Häiriön aiheutti isä lastensa kanssa ja pillastutti tulisen hevoseni. Niin lensin kolmoisvoltin jälkeen jaloilleni maahan.

Junak oli ihana omistajalleen. Saatoin marjametsällä jättää sen huoleti heinätupon ääreen ja joku vaatteeni vain siinä ja hän odotti uskollisesti. Sitten kyllä mentiin lujaa takaisin tallille. Junak joutui onnettomuuteen Juupajoella, jossa olin leirinpitäjänä kolmena kesänä. Yksi vuokraamistani Ypäjän tammoista pamautti takajalan poikki Junakin lähennessä sopimattomasti. Siellä meillä oli käytössämme myös Kelmin emä Saparo, jota opetimme ratsuksi. Kärryjen vetäminen ei onnistunut Saparolta. Junak veti abeja koristellulla reellä kaupungin vilskeessä ja toimi joulupukinkin vetäjänä. Junak hyväksyi selkäänsä lapsetkin mutta joistain ihmisistä ei tykännyt, jolloin ratsastushetki jäi alle minuutin.Ystäväni Juha Lyytinen suoritti Junakilla kultamerkin ja kilpaili menestyksellä kansallisen tason rataesteillä. Junak haudattiin Kainuun Prikaatin hevosten hautausmaahan tallin taakse metsikköön. Suru oli kestämättömän suuri. Silloin ajattelin, etten enää ikinä katso hevosiin päinkään. Välivaiheessa ratsastin kuitenkin sh Salamaa ennen kakkoshevostani angloarabi APACZ:ia.