TERA (Kuuraparran Amala) s.14.07.2004.

Tera on kääpiösnautseri, joka trimmataan villakoiramaisesti. Olimme mieheni kanssa lomamatkalla Torremolinoksessa ja olimme suunnitelleet menevämme koiratarhalle hankkiaksemme Resque-koiran
Meille tuli kuitenkin Suomesta viesti, jossa kysyttiin voisimmeko antaa kodin pikkukoiralle, jonka emäntä oli kuollut? Päätös syntyikin heti ja tunsimmekin Teran entisen omistajan koska asuimme melko lähekkäin ja olimme seuranneet heidän ulkoilujaan. Kasvattaja halusi siirtää koiran meille.

Tera oli hyvin hyvin onneton tullessaan meille 22.11.2010. Olihan hän turhaan yrittänyt herätellä rakasta luottoihmistään 1 1/2 viikon ajan kärsien samalla veden ja ruoan puutteesta. Ell totesi nestehukan - onneksi Tera joi paljon. Kyllä hän oli apaattinen, vapiseva ja sulkeutunut täysin. Ajattelin, että kyllä minä olen sen verran koirakuiskaaja, että emmeköhän me pärjää. Siinä meni kuitenkin 3-4 kuukautta! Seurasi liiankin tiivis riippuvuussuhde. Tera haluaisi olla kaikkialla minne menen. Hän oli tottunut moneen pikku pyrähdykseen ulkona päivittäin, eikä suostunut mieheni lenkkikaveriksi. Minun kanssani kiertäisi vaikka koko päivän.

Ruokatottumukset ovat olleet kaikkein vaikeimmat. Tera haluaisi syödä grilliproileria, sisäfilettä, HK:n sinistä ja maustettuja ruokia yleensäkin. On pitänyt opettaa omatekoiselle ohra+riisi+keitettyä kieltä tai sydäntä pöperölle. Katille kelpasi pienenä sammakot ja rannasta löytyneet kalanpäät jne. Nona tykkäsi kaikista vihanneksista, paprikastakin. Söivät marjapensaista suoraan viinimarjoja ja kaivoivat kasvimaasta itse porkkanat ylös. Jäiset hevosmunkit ovat olleet kaikkien herkkua. On Terakin tainnut keksiä niiden maittavuuden.

Kati, Nona ja Rosina ovat osanneet aavistaa sokerinlaskun mieheltäni jo ennen kun kohtaus on päällä.
He ovat suorastaan raahanneet hänet kotiovelle. Ja aina osanneet herättää minut ajoissa. Jopa Juusokin oppi asian.Tera taas hoksaa vasta hoitovaiheen loppupuolella, että joku on pielessä ja alkaa haukkua, että teen jotain pahaa auttaessani potilasta.Teraa on jo kertaalleen leikattu, hänelle muodostuu pieniä kasvaimia ihoon joka puolelle. Nyt kun ikää on tullut enemmän Tera on alkanut komentelemaan minua telkkarin katsomisesta, nukkumaan menosta ja lenkille lähdöstä, eikä anna helposti periksi. Onnellisimmillaan Tera on nukkuessaan sängyssämme, kunhan hänellä on seuraa.

Onko kukaan nähnyt koiran pyörtyvän?
Kati pyörtyi ikävöityään miestäni keikkamatkalta ja hänen tullessaan ei kestänyt sitä onnea - vaan poks! Selvisi kyllä hetken kuluttua. Katin ensimmäisen raskauden loppuvaiheessa olimme Puistolan puistossa, jossa heittelin lumipalloja. Katilla oli silmukkakaulapanta ja voi kauhistus, siihen tuli pupujussi ja siten mentiin ison likapuron yli peräkanaa, mutta Katin ollessa painava kastui jatkaen matkaa. Vimpelinmäeltä kuului haukku. En meinannut uskaltaa tulla kotiin kertoakseni Katin katoamisesta mutta kukas se istuikaan läpimärkänä B. rapun ulko-oven edessä? Itku multa pääsi; oli tullut pitkän matkan yli rautateiden ja katujen. Pakko oli tunnustaa tapahtunut miehelleni. KATI oli RAUTAA!

Ennenkuin siirryn historiapohjaisemmin kertomaan elämäni kulusta, jutellaan vielä kissoistani ja ketusta.
Tarina jatkuu...

Keskikokoinen villakoira JUUSO synt.1.3.1997- kuoli 23.11.2009.

Niinhän siinä sitten kävi,että Juuso jäi meidän perheenjäseneksi ja Rosinan seuraksi. Juuso oli alkuun arvaamaton, saattoi hyökätä
hampain ojennettuun käsivarteen ja selityskin asialle löytyi;
Juusolla oli paha tyrä selkärangan vieressä alaselässä. Oulussa Akuutissa tehtiin iso leikkaus, joka kesti yli 4 tuntia. Tyrän sisällä oli osa virtsarakkoa ja prostata sekä suolia. Sen voi vain arvata kuinka kivulias se oli. Juusosta tulikin leikkauksen jälkeen mitä seurallisin ja hellyyden kipein. Juhanin kanssa se lenkkeili päivittäin 7 km lenkin. Juuso ihaili Rosinaa kaikin tavoin ja vanhapiikakin oli otettu tuosta hellittelystä. Tällä hellittelyllä oli kuitenkin hyvin dramaattiset seuraukset. Lähdin yhdeksi päiväsi kotoa ystävieni häihin Virtasalmelle ja mieheni oli naukkaillut Wiskyä, ja Juuso pääsi astumaan Rosinan, joka oli ensisynnyttäjäsi vanha, melkein 12 v. Synnytys tehtiin keisarinleikkauksella ja Rosina sai virkeät pentunsa Mandin ja Amandan 27.10.2001. Leikkaushaava ei pitänytkään ja Rosina kuoli koviin kipuihin ja sydämen pysähdykseen heti marraskuun 1 päivänä. Ja niin minusta tuli koiraemo, joka nukkui koiralaatikossa 8 viikkoa syöttäen alkuun tuttipulloista lämmintä äidinmaidonvastiketta kahden tunnin välein.

Juuso oli järkyttynyt Rosinan kuolemasta ja vihasi pentujaan. Lenkkeili innoissaan mieheni kanssa, mutta kyttäsi
tilaisuutta näyttää taivaanmerkkejä kakaroille. Pennut olivat suloisia ja keinoemo oli väsynyt. Pennut hakivat turvaa toisistaan emon puutteessa.

Alunperin olin luvannut Amandan radiotoimittajaperheeseen, mutta kun olimme jo sopineet, että Soilen perhe ostaa Mandin ,aloin puhumaan Soilelle, ettei pentuja voi erottaa. Niin molemmat siirtyivät tallikoiriksi Kuluntalahteen .Amandasta tulikin terapiakoira, joka kiersi lähes päivittäin Sannan terapiaryhmän mukana metsälenkit. Mandista taas tuli tallipäällikkö, ylväs, itsetietoinen ja perhettään palvova kaunotar.

Siten alkoi kerrostalossamme peruskorjausremontti. Muutimme remonttia pakoon talon A-rappuun.Juuso pani jarruja päälle joka kerta ulkoa tullessamme ilmoittaen, että asumme B-rapussa
Johtuiko se metelistä vai jostain muusta, mutta niin vain kävi, että Juuson oli aika jättää meidät. Hän nukahti viimeiseen uneensa olohuoneen pöydän alle. Itkimme kovasti, Juuso sai lepopaikan Kuluntalahdesta.

Hoidin yli 10 vuotta Kainuun Pieneläinhautausmaata ja hautasimme Katin, Nonan ja Rosinan sinne. Valitettavasti kaupunki kielsi lisähautaamiset jo rempalleen menneelle  hautausmaalle, suunnittelevat uutta kaavoitusta rakentamiselle sillekin alueelle. Kukahan haluaa asua hautojen päällä?

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu kääpiösnautser TERA, joka trimmataan Juuson muistoksi villakoiraksi. Tarina jatkuu ...