KILPAHEVOSIA JA IHANIA SUOMENHEVOSIA:

Nyt tarinaa on jatkettava ryhmitellen talleittain

Isäni Emil Kiiskisen hevoset:
Kaikkia meidän työhevosia kokeilin myös ratsastaa, isänihän opetti minut kaikkeen työntekoon hevosten kassa. Ajoin heinäkuormia, parireellä lautakasoja Lieksasta Lamminkylään. Osasin peltotöissä auttaa ajamalla haravakonetta, karhiamalla peltoja jopa kahden hevosen vetämänä. Kelin mukaan ajettiin kauppalareissut kärryillä tai reellä.Ajoin usein isoja lautakuormia parirekeen lastattuna Lieksasta Lamminkylään.Autoliikennettä oli varsin  vähän, ainoastaan armeijan kuorma-autoja harvakseltaan.
Pikkulottana kuskasin saksalaisupseereita kauppalaan ja takaisin laitareellä, jossa oli hirventalja heinien päällä ja lammasvälly.Kerran kaadoin tahallani reen ja sotaherrat lensivät hankeen, siitäkös riemu repesi!Palkaksi sain seuraavalla kerralla elämäni ensimmäisen suklaalevyn.

Ei isäni kaikista hevosista ratsua tullut. Oikea koulutettu ratsu MAIJU oli kaunis liinakkotamma, jonka kaupassa tuli myös satula.Olin niin ylpeä oikeasta ratsusta satuloineen.

Maiju, Tähti ja Timo kuvassa (1943) Antti Emil Kiiskisen kanssa

Tässä isäni Poju työhevosensa kanssa.


Haapalanlahti, Vuokatin Ratsastuskoulu:
Tantan (Tarja Patrikaisen ) kilpahevosilla sain kisata. PATRICK oli kaunis osaava musta ruuna, jolla voitin Hildurin malja- kilpailun, CLAUDIAlla taas veteraanimestaruuden. HUMUN RALLI oli mieluinen koulutettava, oppi nopeasti helpon A;n asiat ollen hyvin luonteikas ja itsetietoinen ruuna. Suomenpienhevonen PINKI oli temperamentikas ja haasteellinen vauhtihirmu Sain kokeilla siellä myös Isadorin lisättyä ravia- olihan se melkoinen kokemus!.Opetukseemme kuului siellä myös vaarojen vaellus, melko vaativine vaihtelevine maastoineen.

Tässä Patrickin kanssa Kuluntalahdessa

Tässä lopputervehdyksessä.




Mäenpään Kartano, Pieksämäki:
Marja Roschier-Halosen luona riitti hevosia. SUPIKAS tuli Tantalta ja viihtyikin maaseudulla niin hyvin, että kelpo tuntiheppahan siitä saatiin. Kisasin siellä myös Maarian TRAMONlla. Ratsastin siellä Maarian ZINNIÄ, arabiori BRILJANT:ia, jolla olin usein myös valmennuksissa. Myös HERTZOG oli siellä.Isäntä Pertti sanoi:"Taas on Hildur opettanut PIMUA kun maneesin seinään on tullut uusia korjattavia kohtia"PimunRailasta tehtiin silloin opetushevosta.Marjan nimikkotamma
AKSU oli hurja maastokiitäjä, jolla sain elämäni kyytejä.Autoin Aksun synnytyksessä Marjaa, elävä varsa saatiin kovan työn tuloksena.

Kuvassa Mäenpään kartanon hevosia.
Hevosten uittaminen oli leiriläisten lempipuuhaa.




Kylmän Talli, Kajaani
Liisa Avonius pyysi tunninpitäjäksi ja ratsuttajaksi Kylmälle.Siellä käy paljon lapsiratsastajia ja on myös pikkuponeja. Liisan oma kasvatti TÖPITÄR oli mieluinen ratsastettava, olin sillä Ivan Kizimoffin valmennuksessakin, jossa teimme laukkapiruetteja! Kisasimme helppoja luokkia menestyen. KRAFIT musta komea ruuna oli myös kiva kisaheppa. Sitten tuli Leena Jokelan arabiori PATZARELLO, jota olin ratsastanut jo Haaapalanlahdessa, yhteistyömme jatkui Kylmällä. Myös SILBERSEE:llä  kisasin menestyen sekä JERKKU  ponilla..

Tässä Sari Herlevi Krafit , Liisa Tähkäpää ojentaa ruusuketta minulle ja Töpittärelle, valitettavast en muista kuka tuli kolmanneksi Jerkulla.

Sama palkintojenjako ja kuvassa rakas NOONA koiramme.

Tässä vietimme Kylmän Tallin maneesin avajaisia.




Sutela, Paltaniemi. Kainuun Prikaatin talli Hoikankangas:.
Kajaanin Ratsastusseurahan omisti 50 vuotta sitten opetushevoset, joilla saimme kilpailla ja suorittaa merkkejä. Pitkän kauden majoituimme Kainuun Prikaatin talleille ja siellä oli myös yksityiomistuksessa olevia ja armeijan ratsuja. Siellä olivat JUNAK ja APAZC eri aikoina tosin, Maastolenkkejä vedin KAWALER:lla, SALAMA:lla,Sipilän Jussin KASTOR:lla. Sain kilpailla SA:n omistamalla JAROS ruunalla. Elämäni vauhdikkaimman hiihtoratsastuslenkin teimme Juhan kanssa BAJADOR:lla (minimuovisuksilla) Mustan majalle ja takaisin, vaihtaen välillä hiihtäjän paikkaa! Jyrki Jauhiaisen GHANA tammalla ja Ulla Niskasaaren FIRLETKA tammalla ratsastin myös paljon .
Kun kävimme ostamassa seuralle HUIPPUHIENOA RÖDTOPIA Kuopiosta Hietamieheltä koeratsastimme sellä ja silloin tuntui, että istun atomipommin päällä! Rönnistä tuli sittemmin myös hyvä periyttäjä ja kantaemä Liisa Tähkäpään varsoille.

Vasemmalta minä Junakin kanssa, Seppo Harkimo Dunailla ja Satu Salmenkivi Kawalerilla.



Kajaanin Hevosharrastekeskus, Kuluntalahti:
APAZC ja SUPIKAS pääsivät muuttamaan Kuluntalahden hienoihin maastoihin. Liisa Tähkäpään JOSEFINA tammalla sain kilpailla menestyen! KRS:n omistamalla ruuma ZERIF:llä, Marja Paasivaaran KONSTA suomenhevosella kisasin myös.Herzogilla kisasin kansallisia luokkia.
Sitten alkoikin Soile Lappalaisen laadukkaiden opetushevosten aika: JIIHOO eli Jippo oli temperamentikas mutta kuuliainen, kiva kisahevonen. Kun pääsin aloittamaan MELURI:lla en voinut uskoa, että pääsen joskus niin hyvin koulutetun suomenhevosen selkään!Olin tottunut aloittamaan aina koulutuksen alusta!

Kuvassa Suppe tässä vaiheessa jo siirtyneenä Pieksämäelle.

Kuvissa olen Melurin kanssa Kylmän Tallilla ja jälkimmäisessä kuvassa Kajaanin kauppatorilla.

Melurin kanssa esitimme Lady Meetingissä
mustalaisruhtinatarta ja vettä tuli kaatamalla, arvaatte varmaan painoiko samettihame paljon..Hienoja kisoja! HEEPE:stä odotimme paljon, valitettavasti ähky vei. Kun Meluri lähti eläkkeelle en alkuun katsonutkaan suomenpienhevosen JESMANTAN karsinaan, mutta siten ajattelin "kopasta" häntä. Niin alkoi pitkään jatkunut yhteistyömme.Olemme kisanneet helppoja luokkia C,B ja A sekä joka vuosi Lady Meetingissä.Sydämemme sykkivät samaan tahtii!
Näistä muisteloista saa virheellisen käsityksen, ei kilpaileminen ole ollut pääasia vaan hevosen läheisyys, maastossa yhdessä liikkuminen ja yhdessä oppiminen-siinä on sitä jotain. 

Tässä kuvassa Marja Liira omalla kasvatillaan Astalla ja minä Melurilla, esitimme Lady Meetingissä
Espanjalaisittain pariratsastusta.

Tässä taas juhlimme KRS:n 45-vuotistaivalta suurella katrillilla suokkien ratsastajilla oli kansallispuvut ja muilla kilpa-asut.Minä ja Meluri, Marja ja Asta.


Tässä aloitimme yhteisen taipaleemme Jesmantan kanssa, kentällä oli nuori orihevonen, jonka huutelu sai Manta kastumaan kauttaaltaan parissa minuutissa ja kävi hän muutenkin "kierroksilka"

Tässä taas osia Soile Lappalaisen ja Veikko Valtterin sekä Manta ja minun pariratsastuksesta:

Me olemme kuin "kameleontit" eri asu, eri musiikki ja eri koreograafia:

Haaste III/V HERZOG

Mäenpään Kartanon omistaja Marja Roschier-Halonen osti Nurmijärven Ratsumestareilta hienon
pitkälle koulutetun puoliverisen ruunan -80 luvun loppupuolella, jolloin siirryin valtion virasta eläkkeelle  ja
ryhdyin päätoimisesti kouluttamaan hevosia ja opettamaan ratsastusta. Herzog oli tyypillinen maneesihevonen.
Se piti peruuttaa ulkokentälle. Sain Herzin Kuluntalahden tallille ratsastettavakseni ja opettelimme tutustumista lähimetsiin hyvin monenlaisin seurauksin.
Kertaakaan en pudonnut mutta jouduin joskus heittäytymään alas, koska Herzog oli hyvin kookas, ryhdikäs ja isoliikeinen hevonen ja pukit olivat "melkoisia" hänen päättäessään, ettei ainakaan metsään uskalla mennä.

Kivahan se oli opetella GP-tason liikkeitä hevosella, joka ne hallitsi. Kisasinkin A;n kyriä kerran ja Herzi muisti musiikin oikein ja oikaisi lopputervehdykseen pysähtyen tasan musiikin loppuessa! Viimeisen kesän Herzi sai lomailla jalkavaivojensa vuoksi laitumella Mäenpäässä.

Herzog kuului hevosten aateliin hienon luonteensa vuoksi.Valitettavasti lähtömaassa jo oli rasitettu Herzin jalkoja paljon ja Tupamäki katsoi Herzin olevan onnellisempi vihreillä laitumilla.