Kati
(s. 20.2.1980 k. 23.11.1994)
emä Tella SF 10129R/72 Drever, isästä ei tietoa
Isäntäni Juhani oli aikonut hankkia poikakoiran lenkkikaverikseen, ja niin hän luuli, mutta kasvattajani soittaessa, että pitäisi vaihtaa, koska minä ainoa pentueen tyttö ja jo aikaisemmin varattu jollekin Otanmäen insinöörille. Onnekseni Juhani ei luopunut minusta sanoi vain: TÄMÄ ON MINUN, en vaihda.
Minulla on ollut koko elämäni ajan kuninkaallinen kohtelu. Olen lentänyt koneessa useamman kerran Turkuun, matkustan ykkösluokassa makuuvaunussa ja menetteleehän se pikkuautokin, sen on jokapäiväistä. Käymme tallilla päivittäin.
Olen saattanut maailmaan kolme pentuetta. Emäntäni on huolehtinut, että jälkeläiseni ovat saaneet valiokodin. Kerron hieman jälkeläisistäni. Minulla on ollut kaksi miestä. Ensimmäinen Eppu EPÄNORMAALI oli collien ja karjalan karhukoiran sekoitus. Aika hulttio mieheksi, ei ole kysellyt lastensa perään. Lapset syntyivät 10.6.1982 KAJPEDRO (Petro Hietasen mukaan, pidän näes hyvästä musiikista) ja viisi tyttöä. Katinka meni Sotkamoon ja lenkkeilee siellä Vuokatin rinteillä.
Suuri RAKKAUTENI NIPA TÄHKÄPÄÄ Ristijärveltä saa minut aina innostumaan. 2.6.1983 syntyneistä lapsistamme jätimme emännälleni iloksi NONAN, koska hän osasi aina mennä piiloon kun ostajia tuli. Lopulta meni makaamaan sängylle selälleen ja huokasi ja niin asia oli selvä. Kolmas raskauteni alkoi oikeastaan vahingossa. NIPA oli tullut ratsutallilla käymään ja emäntäni ollessa tunteja pitämässä maneesissa suorastaan hullaannuin ja seuraukset voi vain arvata, raskaus, parin viimeisen viikon kurja elämä ja synnytys 17.5.1987. Pentuja oli paljon ja painavia, emäntäni kantoi minua ylimmästä kerroksesta monta kertaa päivässä alaspäin, olisin muuten mennyt nokalleni kun se maha oli todella mahtava. Synnytys piti käynnistää ja Liiran Marja, eläinlääkäri pisti vauhtia hommiin. Ensimmäinen MUSSU (joka on TAPIO RÄISÄSELLÄ, sillä mäkikotkalla) tipahti pihamaalle pissatessa, tulihan niitä samana yönä seitsemän muuta ja kaiken huippu MATTI MYÖHÄNEN kahden vuorokauden kuluttua. Matista oli tulla ongelma, kun ne aikaisemmat eivät uskoneet hänen olevan samaa perhettä. Pidin Matin luonani lähes kolme kuukautta, kun oli raukka alunperin pieni, nyt ulkoilee rajavartioperheen kanssa. Nonalle tuo viimeinen synnytys oli koettelemus, kun ne kakarat repivät kaikki tapetit alas ja tekivät muutenkin ihan kauheita Nonan mielestä, eikä auttanut vaikka yritti neuvoa. Kyllä olimme helpottuneita kun jäimme kahdestaan ja elämä normalisoitui.
Osaamme tyttäreni Nonan kanssa käyttäytyä tallialueilla, kilpailupaikoilla ja talleissa mallikelpoisesti. Vaikka yleisöä huvittaakseni olen kyllä tempaissut tulemalla ratsukon kuulutuksen jälkeen maneesiin ja hypännyt pari estettä tuosta lonkalta.
Istun autossa kuljettajan vieressä ryhdikkäästi, Nonan paikka on takanani. Jotkut ratsastajatytöt pakkaavat tulemaan paikalleni ja tytöstä riippuen saatan suostua istumaan hänen sylissään. Olen luonteeltani pidättyväinen, ylpeä ja huomion kipeä. Oikein harmittaa tuo Nona, joka kulkee äiteen perässä joka paikkaan, pesupaikallakin se nostelee jalkojaan kuten hevoset ja käyttäytyy koiramaisesti kantaen äiteen tavaroita ylös.
Isäntäni kutsuu minua prinsessaksi "kuningattareksi" ja universumin kauneimmaksi ja soittaa minulle huilua, vaikka en aina pidäkään siitä. Hänen mielikseen suostun kaupunkilenkkiin piipun ja sateenvarjon kanssa, sillai arvokkaasti. Äiteen kanssa me juostaan lujaa kalliota ylös ja alas, suolla ja missä vain, vaikka rillit siltä lentää kun mennään puiden alta.
Voi olla, että tapaan kaikki ihanat lapseni, kun Kainuun Eläinsuojeluyhdistys järjestää SEROPI-näyttelyn. Ristijärvellä pitää mennä käymään, että saa ajaa PALLINAAMAA, sitä mustaa paksua kissaa ja kaivella kuoppia pihamaalle, kuten silloin kun olimme koko pentueen kanssa NIPAN luona, kaivoimme kuoppia tosi hyvin. NIPAN emäntä luuli pommituksen olleen. Osaamme Nonan kanssa tulla autolle merkkisoiton kuultuamme, mutta ihmekös tuo olemmehan muusikkoperheestä. Hau!
Minä pienenä ja pentujen kanssa.
